Tekstikoko
 
 

Herakastien kaksityvinen kuusi

 

Kaksi kuusta, joiden tyvet ovat noin 120 sentin etäisyydellä toisistaan, ovat kasvaneet yhteen noin neljän metrin korkeudelta.Paksumpi runko on ympärysmitaltaan 140 senttiä ja pienempi 70 senttiä. Paksumpi puu on kallistunut päin pienempää ja yhteen kasvaminen on aiheutunut siitä. (29.9.2004).

 
 

Härjänojan tuulenpesämänty

Härjänojalla kasvava tuulenpesämänty ei ole rauhoitettu ja se on pienempi kuin Pyölin mänty. Kasvupaikkana on mäenrinne suon laidalla. (12.10.2004).

Ihamäen vaahtera

Lähellä Seppälän tiehaaraa, vanhan työväentalon kohdalla kasvaa vaahtera, jonka ympärysmitta on 355 senttiä. Puu on monihaarainen ja vaikuttaa terveeltä. Metsävaahtera vaatii kasvupaikakseen ravinnerikkaan ja mielellään kalkkipitoisen maan. Puu elää harvoin yli 150-vuotiaaksi, mutta poikkeuksellisesti voi saavuttaa jopa 400 vuoden iän. Se ei ole erityisen tuhoaltis kasvitaudeille, eikä tuholaisille. Virkkaanmäentien varrella Ihamäessä kasvaa vaahtera, jonka ympärysmitta on 267 senttiä. (7.10.2004).


Jakkulan kataja

Jakkulantien ja Reivintien risteyksessä lähellä Kärjen taloa kasvava kataja rauhoitettiin vuonna 1955. Puu kasvaa avoimella paikalla ja on hyväkuntoinen. Sen ympärysmitta on yli 120 senttiä. Melko lähellä oli myös toinen suuri kataja, mutta se on kuollut. (28.6.2004). Näytä kohde kartalla

Jakkulan kuusi

Jakkulantien ja Reivintien risteyksessä lähellä Kärjen taloa kasvava kataja rauhoitettiin vuonna 1955. Puu kasvaa avoimella paikalla ja on hyväkuntoinen. Sen ympärysmitta on yli 120 senttiä. Melko lähellä oli myös toinen suuri kataja, mutta se on kuollut. (28.6.2004). Näytä kohde kartalla

Kartiokuusi

 

Oinasjärvellä lähellä Ojalan taloa kasvaa metsätien varressa noin kolme metriä korkea kuusi, jonka tiheä oksisto alkaa maanrajasta. Toiselta puolen neulaset ovat kuivuneet. Puun läpi kasvaa kataja. Tyvessä on haarauma, joten puu on ilmeisesti vahingoittunut taimena. Kuusi ei ole juuri kasvanut viimeisen 10 vuoden aikana. (14.5.2004).

 
 

Karttamon tuulenpesäkuusi

 

Savolaisentien varrella oleva tuulenpesäkuusi on vähän pienemmässä puussa kuin Ollilan puu.

Kuusi on vihreän ja terveen näköinen, ja sen kasvupaikka on tuore korpi. Ympärillä on samankokoista kuusimetsää. (14.9.2004).

 
 

Kaskiston kaksityvinen mänty

Halkjärventien itäpuolella mäen rinteessä noin neljä metriä tiestä kasvaa mänty, jossa on kaksi tyveä ja tyvet yhtyvät 2,20-2,50 metrin korkeudella. Paksumpi tyvi on 1,5 m korkeudelta 118 senttiä ja ohuempi 85 senttiä. Yhteen kasvaneen rungon paksuus on 120 senttiä. Tyvien ero toisistaan on alhaalta viisi senttiä ja keskeltä 13 senttiä. Puun pituus on noin 12-15 metriä ja se on selvästi suurempi ympäristön nuorta männikköä, joka noin 6-10 metristä. Muistitietona kerrotaan, että Karisalm-niminen mies olisi joskus 1920-30-luvuilla tehnyt puiden yhteenliittämisiä ja tämä olisi yksi niistä. Mänty on Heikki Sariolan metsässä. (5.5.2004).

Kaskiston kuusi

Jäpin tilan maalla kasvaa useita suuria kuusia, joista paksuimman ympärysmitta on 276 senttiä, metrin korkeudelta 295 senttiä. Kuusi on elinvoimainen ja kasvaa edelleen. (14.9.2004 ja 3.10.2004).

Suuria puita: Puun ympärysmitta on mitattu noin 150 sentin korkeudelta. Jäpin kuusi 2,81 m, Laurilan mänty 2,36 m, Valkaman kuusi 2,6 m + 2 kpl 2,55 m, Valkaman lehmus 2,15 m, Säästöpankin lehmus 2,02 m, Siikjärventien mänty 2,47 m, Nikkarinsalmen mänty 2,72 m, Nikkarinsalmen haapoja useita n. 2,20 m, Koskilan kuusi 3,40-3,49 m, Kopilan raita 4,05 m, Kopilan koivu 3,42 m, Kopilan vuorijalava 2,90 m, Söderströmin vaahtera 2,67 m.

Kaskiston käärmekuusi

Kaskiston kylässä, Metsä-Heikkilän tieltä noin 200 metrin etäisyydellä kasvaa komea käärmekuusi, jonka rungon ympärysmitta on 134 senttiä. Käärmekuuselle on ominaista, että silmuja ja oksia tai sivuoksia muodostuu vain vähän. Sen ulkomuoto vaihtelee melko paljon ja metsäpuidemme erikoismuodoista se on kaikkein epäyhtenäisin ryhmä. Käärmekuusta esiintyy koko maassa ja siitä on myös viljelylajikkeita. Vajaan puolen kilometrin päässä on myös toinen pienempi käärmekuusi, jonka korkeus on noin viisi metriä. (1.5.2005).


Keltiäisten kataja

Kattilaportintien varrella kasvava kataja rauhoitettiin vuonna 1955. Samalla rauhoituspäätöksellä rauhoitettu koivu on kaatunut ja rauhoitus purettu. Katajan päärunko katkesi 1990-luvun lopulla ja vain yksi huonokuntoinen sivuhaara on jäljellä. Vielä 1990-luvun alkupuolella puun mainitaan olleen melko elinvoimainen, joskin tyveltä neulasistaan kuivunut. (15.6.2004). Näytä kohde kartalla sekä PDF-kartta, johon kohde on merkitty punaisella

Keltiäisten sutikuusi

Hannu Timperin metsässä kasvaa tuulenpesäkuusi, jota paikalliset asukkaat kutsuvat sutikuuseksi. Tuulenpesä on muodostunut oksaan tai haaraan, joka on noin viisi metriä latvasta. Latvaosa puusta on harsuuntunut, mutta ei ole kuiva. Puun kunto ei ole muuttunut viime vuosina huonommaksi. (30.9.2004).

Kiven päällä kasvava kuusi

Oinasjärvellä Ojalan tilan maalla kasvaa kiven päällä kuusi, jonka kaksi juurta ulottuvat kiveltä maahan. Kiven toiselle puolelle suuntautuneet juuret ovat surkastuneet ja katkenneet. Kivi on kooltaan noin 3x3 metriä ja 1,2 metriä maanpinnan yläpuolella. Puu kasvaa taimikon laidassa ja on ihmeellistä, että tuuli ei ole sitä kaatanut. (14.5.2004).

Kuusihaarainen kuusi

Oinasjärven kylässä lähellä Nummi-Pusulan rajaa Hossojankulmantien varrella Laviamäen tilan maalla lähellä Korpivaaran taloa kasvaa kuusi, joka on noin kolmen metrin korkeudelta kuusihaarainen. Puu on rauhoitettu vuonna 1985. Kuusen ympärysmitta on 2,60 m. Kyseessä ei ole muunnos, vaan kuusesta on ilmeisesti katkennut latva ja sivuversot ovat kasvaneet tasaväkisesti uusiksi latvoiksi. Paikkakuntalaiset ovat käyttäneet puusta nimeä "seiväskuusi". Kuusen alla on säilytetty heinä- ja viljaseipäitä, koska leveänä se on antanut hyvän suojan. Muistetaan myös, että pojat tekivät majan oksien haarakohtaan ja yksi pojista putosi alas saaden murtumia. (12.5.2004). Näytä kohde kartalla


Lahden kuusi

Lahden kylässä sijaitsevat kuusi ja koivu rauhoitettiin 13.9.1955. Someron ympäristölautakunta lakkautti koivua koskevan rauhoituksen 28.1.2004 Ilolan tilan omistajan anomuksesta. Hakemuksessa mainittiin, että kaksihaaraisen koivun toinen haara oli murtunut poikki ja nojasi toiseen haaraan, jolloin molemmat haarat olivat vaarassa kaatua päärakennuksen päälle. Kuusen rauhoituksen lakkauttamista anomus ei koskenut ja kuusi on edelleen elinvoimainen. Sen ympärysmitta on 3,46 m ja se kilpailee paksuimman kuusen tittelistä Jakkulan kuusen kanssa. Metrin korkeudelta mitattuna se on paksuin eli 367 senttiä. Tarina kertoo, että talon saatua sähköt isäntä kiipesi pihapiirissä olevan kuusen latvaan ja vei sinne lampun, joka loisti noin kymmenen kilometrin päähän Someron keskustaan asti. (27.7.2004 ja 3.10.2004). Näytä kohde kartalla

Lahden metsälehmukset

Someron kaupungin maalla Lahden kylässä kasvavat kaksi metsälehmusta rauhoitettiin vuonna 1994. Paksumpi puista on ympärysmitaltaan 120 senttiä ja noin viiden metrin päässä oleva pienempi 63 senttiä. Puut ovat metsätien varressa keskellä kuusivaltaista metsää. Noin 50 metrin etäisyydellä on myös rauhoittamaton metsälehmus, jonka ympärysmitta on myös 63 senttiä. Suomen paksuin lehmus kasvaa Helsingin Laajasalossa ja sen ympärysmitta on kuusi metriä. Metsälehmusta kutsutaan myös niinipuuksi. Puun kuoren niinisyykimpuista on valmistettu köysiä, kalaverkkoja ja koreja aina kivikaudesta 1910-luvulle saakka. Lehmus uudistuu tehokkaasti kantoversoista, mutta näiden vesarunkojen kukinta ei tuota kelvollista siementä. Metsälehmus on maamme pitkäikäisimpiä puulajeja ja se voi saavuttaa jopa 1000 vuoden iän. Kultelassa rauhoitettiin vuonna 1955 metsälehmus, joka vielä kymmenen vuotta sitten oli hyväkuntoinen, mutta kaatui myöhemmin myrskyssä ja rauhoituspäätös on purettu. Samoin on käynyt Ollilan kaksihaaraiselle lehmukselle, joka rauhoitettiin vuonna 1956. (16.8.2004). Näytä kohde kartalla sekä PDF-kartta, johon kohde on merkitty punaisella

Mukuramänty Mustjärven rannalla

 

Mustjärven itäpuolella noin 100 metriä rannasta kasvaa mänty, jonka rungossa on usean metrin matkalla erikokoisia mukuroita. Männyn runko on suora, mutta latvaosassa on mutkia ja vääriä oksia. Mukuramänty monine alamuotoineen ei ole kovin harvinainen, mutta mäntyjen kokonaismäärään nähden kaikki erikoisuudet ovat harvinaisia. (16.5.2004). Näytä kohde kartalla

 
 

Mäyrämäen saarni

Murjunmäen itäpuolella sähkölinjan reunassa kasvaa kolmehaarainen saarni. Saarniryhmä on rauhoitettu vuonna 1955, mutta jäljellä on vain yksi isompi puu, sekä siitä neljän metrin päässä kasvava noin kaksi metriä korkea vesa. Lähellä on myös kaksi melko suurta tervaleppää. Saarnista noin kahden metrin päässä on lähde ja siitä lähtee puro. Puun ympäriltä on raivattu vesakkoa. Suomen paksuin saarni kasvaa Pohjan Brödtorpin kartanon puistossa ja sen ympärysmitta on 530 senttiä ja korkeus 33 metriä. (22.5.ja 27.6.2004). Näytä kohde kartalla sekä PDF- kartta, johon kohde on merkitty punaisella

Mäyrämäen vuorijalavat

Mäyrämäen kylässä olevat vuorijalavat rauhoitettiin vuonna 1956. Kaksi puuta kasvaa pellon laidassa, yksi noin puolitoista metriä korkea vesa viidenkymmenen metrin etäisyydellä Someron kaupungin metsässä. Vanha jalava on kaksihaarainen, ja sen haarojen paksuus on 131-136 senttiä. Pellon laidalla olevan nuoren jalavan paksuus on 50 senttiä ja se on lahonneen ja kaadetun jalavan kantoverso. Rauhoituskilpiä ei löytynyt keväällä 2004. Rauhoitushakemuksen mukaan 100 metrin päässä jalavista olevan puron varrella viihtyy muutakin vaateliaita kasviharvinaisuuksia kuten hetesara, lehtisara ja lettovilla. Vähän ylempänä puron varrella kasvaa mm. tervaleppiä. (28.5, 8.6 ja 26.7.2004). Näytä kohde kartalla
sekä PDF-kartta, johon kohde on merkitty punaisella.

Neliskulmainen haapa

Halkjärven Sääksniemessä kasvaa haapa, joka on huomiota herättävän neliskulmainen. (14.9.2004). Näytä kohde kartalla

Ollilan pähkinänpensasryhmä

Pähkinäpensasryhmään kuuluu kuusi eri rykelmää ja ne rauhoitettiin vuonna 1986. Kasvupaikkana on mäenrinne, jossa kasvaa 6-7 metriä korkeaa koivua. Pähkinäpensaan lukuisat rungot kasvavat kehässä ja kaartuvat latvoista luutamaisesti ulospäin. Pensaalla on taipumus kehittää jatkuvasti uusia versoja juurilleen. Yksittäiset haarat kuivuvat jo 20-30 vuoden ikäisinä. Pähkinäpensas kasvaa luonnonvaraisena lähinnä Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla ja sitä pidetään kelttiläisessä perinteessä tiedon ja viisauden symbolina. (27.7.2004). Näytä kohde kartalla


Ollilan tuulenpesäkuusi

Havupuiden tuulenpesät ovat silmumutaatioita, mutta lehtipuiden tuulenpesät sienten aiheuttamia kasvuhäiriöitä, äkämiä. Ollilan kylässä sijaitseva tuulenpesäkuusi rauhoitettiin vuonna 1986. Kuusen latvassa on noin neljän metrin suuruinen pallolatva. Kuusen tuulenpesä on seurausta oksien voimakkaasta haaroittumisesta. Yleensä tuulenpesä syntyy normaalin kuusen latvasilmussa tapahtuneen mutaation seurauksena puun latvaan, mutta se voi muodostua myös sivuoksiin. Tuulenpesäkuuset eivät ole kovin harvinaisia. Siitä on olemassa myös viljelylajike nimeltään "Globosa". (27.7.2004). Näytä kohde kartalla


Pajulan kataja

 

Vahlionkulmantien varrella, mäen harjanteen päällä kasvaa komea pylväskataja, joka rauhoitettiin vuonna 1995. Kataja on pituudeltaan noin 10 metriä ja se on terve ja hyväkuntoinen. Kasvupaikka on kesäasunnon piha ja katajassa on linnunpönttö. (29.8.2004). Näytä kohde kartalla sekä PDF-kartta, johon kohde on merkitty punaisella

 
 

Pitkäjärven katajat

Kolme katajaa rauhoitettiin vuonna 1956. Puiden sijainti aivan maantien vieressä on vaikuttanut ilmeisesti niiden kuntoon, ja vain yksi katajista on parempikuntoinen. Vuonna 1958 Pitkäjärvellä rauhoitetun katajan rauhoitus on lakkautettu. Kolmen puun ryhmästä vähän matkan päässä on tien varressa myös yksinäinen iso kataja, joka rauhoitettiin vuonna 2008. Se on noin 8 metriä korkea ja koosta päätellen hyvin vanha puu.

Kataja on maailman laajimmalle levinnyt paljassiemeninen kasvilaji, joka on sopeutunut hyvin erilaisiin olosuhteisiin. Kataja on hidaskasvuisempi kuin muut havupuumme ja se elää yleensä vain muutaman vuosikymmenen ikäiseksi. Kuitenkin suurin osa tunturialueen vanhimmista katajista on noin 300-400 vuoden ikäisiä ja Lemmenjoelta on löydetty yli 1000 kasvukautta elänyt puu. Maailman vanhin kataja lienee löydetty Liivinmaalta ja sen ikä on yli 2000 vuotta. Tampereella kasvoi kataja, jonka ympärysmitta rinnankorkeudelta oli 264 senttiä, mutta puu kaatui syysmyrskyssä vuonna 2001. Nummi-Pusulan Hyrkkölän kylässä kasvaa kataja, jonka paksuus on yli kaksi metriä. (16.8.2004. Näytä kohde kartalla


Pyölin tuulenpesämänty

Pyölin kylässä sijaitseva tuulenpesämänty rauhoitettiin vuonna 1973. Tuulenpesän leveys on noin kolme metriä. Männyn ympärysmitta on 117 senttiä. Männyllä erikoismuodot ovat huomattavasti harvinaisempia kuin kuusella. Metsägeneettisestä rekisteristä löytyy tietoja kaikkiaan vajaasta 200 erikoismännystä, jotka jakautuvat 10 eri erikoismuotoon. Valtaosa niistä on mukuramäntyjä. Paljon on myös käpysikermämäntyjä ja jonkin verran tuulenpesä- ja kultamäntyjä. Tuulenpesissä versot ovat lyhyitä ja runsaasti haaroittuneita. Usein myös neulaset ovat normaalia lyhyemmät. Ajan myötä tuulenpesän kasvutapa voi muuttua, ja esim. pallolatva voi saada luutamaisen muodon. (27.7.2004). Näytä kohde kartalla

Salkolan mukuramänty

Metsähallitus on rauhoittanut valtionmaalla olevia luonnonmuistomerkkejä ja yksi tällainen on Salkolanjärven päässä 2-tien laidassa kasvava mukuramänty. Mukurat ovat puuaineksen pullistumina rungon keskikohdassa. On tavattu myös mäntyjä, joissa koko runko sekä oksat ja juuretkin voivat olla pullistumia täynnä. Pahkojen ja mukuroiden syntyyn on yritetty löytää monenlaisia selityksiä. Mutaation lisäksi on puhuttu uinuvien silmujen kylestymisestä sekä tuhosienten ja -hyönteisten vaikutuksesta. Mukuramäntyjä voi kasvaa jopa pieninä ryhminä, mikä viittaa siihen, että ominaisuus saattaa olla perinnöllinen ainakin jonkin aikaa. (15.6.2004). Näytä kohde kartalla

Salkolan mänty

Salkolanjärven pohjoisrannalla kasvava noin kymmenen metriä korkea mänty rauhoitettiin vuonna 1973. Puu on kallistunut järvelle päin ja kolmen metrin korkeudelta latva on alkanut kasvaa vaakatasossa. Oksat ovat kiemuraisia ja paksuja. Puun kasvupaikka on entisen rantapenkereen reunalla noin 15-20 metriä rannasta. Perimätiedon mukaan puu kasvoi 1800-luvun alussa järven rannassa, mutta Taipaleen kanavan aiheuttama vedenlasku siirsi vesirajan kauemmaksi ja aiheutti puun epämuodostuman. Männyn tyvessä näkyy merkkejä puun vioittumisesta. (15.6.2004). Näytä kohde kartalla


Salkolan pähkinäpensas

Salkolanjärven itäpuolella kasvava pähkinäpensas rauhoitettiin vuonna 1954. Pensas on noin kuusi metriä korkea ja yhtä leveä. Kasvupaikka on kuusivaltaisessa metsässä polun varrella. Pähkinäpensas voi tulla 7-8 metriä korkeaksi ja elää 60-70 -vuotiaaksi. Siitä voi tulla myös puumainen, jolloin isoimmat rungot ovat olleet ympärysmitaltaan 20 senttiä ja korkeudeltaan kymmenmetrisiä. Ennen pähkinäpensaasta on tehty tynnyrinvanteita, koreja ja puuastioita. Pähkinöitä on kerätty myös ruoaksi.(15.6.2004). Näytä kohde kartalla sekä PDF-kartta, johon kohde on merkitty punaisella

Seeterin mänty

Luonnonsuojeluvuoteen liittyen Someron Säästöpankki järjesti vuonna 1970 kilpailun, jossa etsittiin Someron paksuimpia puita. Suurin mänty oli Hirsjärven Seeterin tilalla ja sen paksuus oli 238 senttiä. Kesällä 2004 saman männyn paksuus oli 272 senttiä ja metrin korkeudelta 283 senttiä. Kilpailussa suurin koivu oli Terttilän Luukkalassa, paksuus 241 senttiä, paksuin kuusi Terttilän Hannulan maalla, paksuus 345 senttiä ja paksuin kataja Sylvänän Näykin maalla, paksuus 174 senttiä. Seeterin mänty kasvaa Helsinki-Somero -tien varressa ja on edelleen elinvoimainen. Lähes samankokoinen mänty kasvaa Palikaisten metsikössä Nikkarin salmen kohdalla. Siikjärventien varressa kasvaa mänty, jonka paksuus on 247 senttiä ja Kaskistossa Herakastien varrella 236 senttiä ympärysmitaltaan oleva mänty. (14.7.2004 ja 3.10.2004). Näytä kohde kartalla


Seppälän koivu

Länsi-Uudenmaan metsänhoitoyhdistyksen jäsenlehti VuosiLusto järjesti vuonna 2001 kilpailun, jossa etsittiin suurinta koivua. Ylivoimaisesti suurin koivu löytyi Seppälän tilalta Kopilan kylästä Someron ja Nummi-Pusulan rajalta. Koivun ympärysmitta tyvestä oli 450 senttiä ja 130 sentin korkeudelta mitattuna 378 senttiä, 150 sentin korkeudelta 374 ja 100 sentin korkeudelta 396 senttiä.

Koivua ei ole rauhoitettu. Latva on jo melko pitkälle lahonnut ja yksi oksa on jouduttu katkaisemaan, koska se kasvoi tilan vanhan päärakennuksen katolle. Syksyllä 2004 katkesi myös yksi iso oksa. Perimätieto kertoo, että paikalla kasvoi kaksi koivua, joista toinen veistettiin aisapuuksi noin sata vuotta sitten. (13.7.2004 ja 3.10.2004).

Suojoen kataja

Halkjärven pohjoispuolella oleva pylväskataja rauhoitettiin vuonna 1989. Pituudeltaan se on noin kymmenen metriä. Kasvupaikkana on pellon reuna. Puun alla olleet lehtipuut on raivattu vuonna 2003. Katajan alimmat oksat ovat kuivuneet melko korkealle. Rungon tyveen maanrajaan tikka on hakannut syvän kolon. Puu ei vaikuta kovin elinvoimaiselta, mutta latvaosa on terveen näköinen. (5.5.2004). Näytä kohde kartalla sekä PDF-kartta, johon kohde on merkitty punaisella


Suojoen riippakoivu

Suojoen kylässä rauhoitettiin vuonna 1956 lähekkäin olevat suuri riippakoivu ja puumainen kataja, mutta katajan rauhoitus purettiin vuonna 1989 katajan kuoltua. Koivustakin on repeytynyt oksa ja osa rungosta, jonka jälkeen vuonna 1994 on tehty rauhoituksen purkupäätös. Riippakoivu on edelleen elossa, joskin huonokuntoinen. (11.6.2004). Näytä kohde kartalla


Suurikuusi

Pitkäjärven kylässä pellonlaidassa kasvava surukuusi rauhoitettiin vuonna 1955. Normaalin monimuotoisuuden lisäksi kuusella tavataan poikkeuksellisen paljon erikoismuotoja. Oksien kasvutavan mukaisia normaalimuotoja ovat kampa-, nauha-, harja- ja laakakuuset. Ulkonäön vaihtelut ilmenevät kasvutavassa, neulasten värissä, rungon ja kuoren sekä käpyjen rakenteessa. Metsäntutkimuslaitoksen metsägeneettiseen rekisteriin on tallennettu tiedot kaikkiaan 452 erikoiskuusesta, jotka jakautuvat 21 eri muotoon. Eniten rekisteristä löytyy surukuusia, joita on 197 puuta. Pitkäjärven surukuusen oksat ja oksien sivuhaarat riippuvat alaspäin runkoa vasten painuneena, niin että puu on ulkonäöltään melkein pylväsmäinen. Sen kasvupaikka on tiheä metsä ja samankokoisia koivuja ja kuusia kasvaa hyvin lähellä. (27.7.2004). Näytä kohde kartalla

Sylvänän kultakuusi

Kuusi rauhoitettiin luonnonmuistomerkiksi vuonna 1993 ja se kasvaa talouskeskuksen läheisyydessä. Alkukesällä sen uudet versot ovat vaalean- tai kullankeltaiset ja juhannuksen aikaan kuusi on väriltään kaikkein näyttävin. Kasvukauden aikana neulaset muuttuvat vähitellen vihreiksi. Neulasten keltainen väri johtuu viherhiukkasten poikkeavasta rakenteesta. Kultakuuset ovat melko harvinaisia. Viljelylajikkeita ovat mm. Kulta-Lumikki, Kulta-Päivikki ja Kulta-Talvikki. (27.7.2004). Näytä kohde kartalla

Sääksen pesäpuu

Keltiäisten ja Salkolan välisellä metsäalueella olevan sääksen pesän muistetaan olleen samassa paikassa jo 1960-luvun alussa. Pesän pudottua sääksi teki uuden pesän lähistölle, mutta palasi myöhemmin entiselle paikalle. Nykyinen pesä on vahvistettu laudoilla pohjastaan. Kesällä 2004 pesässä oli kaksi poikasta. Toinen Someron pesäpuista on Holman saaressa ja tässä kuusen latvassa olevassa pesässä oli kesällä 2004 kolme poikasta. Professori Pertti Saurola on rengastanut molempien pesien poikaset useana vuonna. Pesäpuu on rauhoitettu ja pesän lähistöllä on liikkuminen kielletty pesintäaikaan. (28.6.2004).

Tonderin haapa

Tonderin talon pihalla Hirsjärvellä kasvaa haapa, jonka ympärysmitta on 335 senttiä. Rungossa on lahovikaa, mutta latvusto on melko terve. Puu on rauhoitettu vuonna 2002. Haapa elää harvoin yli 100-vuotiaaksi, sillä se on erittäin altis monille bioottisille tuhoille. Lounais-Suomen alueella haapavaltaisia metsiä on 0,7 % koko metsämaasta. (14.7.2004). Näytä kohde kartalla


Uusi-kaupin saarni

 

Härjänojan kylässä Heinjärven eteläpuolella oleva saarni kasvaa pihapiirissä ja se on pituudeltaan noin 20 ja paksuudeltaan noin 2,9 metriä. Puu rauhoitettiin vuonna 1954. Tyvessä on repeämä, josta on katkennut yksi oksa. Puussa on joitakin kuivia oksia, mutta sen yleiskunto on hyvä. Metsäsaarni kasvaa kosteilla paikoilla. Se on nopeakasvuinen puu, joka kasvaa 30-40 metriä korkeaksi ja saavuttaa noin 100 sentin rinnankorkeusläpimitan. Kuori on noin 50 vuoden ikään saakka sileä ja vihertävänharmaa, myöhemmin ruskea tai melkein musta, ja siihen syntyy leveitä pitkittäis- ja poikittaishalkeamia. (18.7.2004). Näytä kohde kartalla
sekä PDF-kartta, johon kohde on merkitty punaisella