Tekstikoko
 
 

Someron luontokohteita

Johdannoksi

Huoli alkuperäisen luonnon säilymisestä ja keskustelu luonnonsuojelun tärkeydestä alkoi Suomessa jo yli sata vuotta sitten ja Suomi oli ensimmäisten maiden joukossa säätämässä omaa luonnonsuojelulakiaan vuonna 1923. Sotien jälkeen tapahtunut kiivas yhteiskunnallinen ja tekninen kehitys korostivat luonnonsuojelun tärkeyttä entisestään. Huomattiin, että koneilla saatiin nopeasti suot ojitetuiksi, lehdot raivatuiksi ja harjut kaivetuiksi. Ymmärrettiin, että ilman aktiivista luonnonsuojelutyötä monet luontotyypit olisivat vaarassa kadota maastamme kokonaan. Samalla maisemamme köyhtyisi ja menettäisimme suuren joukon kasvi- ja eläinlajeja, jotka eivät sopeudu elinympäristönsä muutoksiin. 

Eri luontotyyppien säilyttämiseksi on 1970-1990- luvuilla laadittu joukko valtakunnallisia suojeluohjelmia. Kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelma oli näistä ensimmäinen. Kansallis- ja luonnonpuistoja oli toki perustettu jo tätä ennen parisenkymmentä, mutta kehittämisohjelmassa esitettiin perustettavaksi uusia ja joitakin jo perustettuja esitettiin laajennettavaksi. Tällä hetkellä maassamme on 37 kansallispuistoa (951 230 ha) ja 19 luonnonpuistoa (151 149 ha). Lähinnä Someroa ovat Tammelassa sijaitsevat Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistot. 

Muita valtakunnallisia luonnonsuojeluohjelmia olivat soidensuojelun perusohjelma, lintuvesien suojeluohjelma, harjujensuojeluohjelma, lehtojen suojeluohjelma, rantojen suojeluohjelma ja vanhojen metsien suojeluohjelma. Alueellisesti on kartoitettu myös luonnonsuojelullisesti arvokkaita pienvesiä (lähteet, ja luonnonpurot) sekä luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaita kallioalueita.

Koskiensuojelulailla rauhoitettiin 54 koskea vesirakentamiselta ja erämaalain piiriin kuuluu 12 erämaa-aluetta Lapissa. Lisäksi on joitakin mietintöjä, jotka sisältävät joitakin luonnonsuojelullisia erityiskohteita. Esimerkiksi maisema-aluetyöryhmän mietintö sisältää 150 laaja-alaista maisema-aluetta ja 150 suppea-alaisempaa arvokasta perinnemaisemaa. Viimeksi mainittuun sisältyi Somerolta Häntälän notkot.

Somerolla on neljä soidensuojeluohjelmaan kuuluvaa suota, yksi lehtojensuojeluohjelmaan ja yksi vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluva kohde. Kaksi harjujensuojeluohjelmaan kuuluvaa aluetta ulottuu Someron puolelle. 

Luonnonsuojelukohteita sisältyy myös seutukaavoihin, joilla suunnitellaan alueellista maankäyttöä. Osa seutukaavoihin kuuluvista suojelukohteista kuuluu myös valtakunnallisiin luonnonsuojeluohjelmiin. 

Suomen liityttyä Euroopan unioniin ryhdyttiin Suomessa laatimaan ehdotusta Natura 2000-verkostoon kuuluvista kohteista. Valtioneuvosto päätti Suomen ehdotukseen sisältyvistä alueista 1998. Ehdotusta täydennettiin 1999 ja 2002. Joidenkin alueitten osalta asian käsittely on valitusten johdosta kesken. Suurin osa, 97 prosenttia Natura-alueista on jo kansallisilla päätöksillä perustettuja luonnonsuojelualueita tai ne kuuluvat kansallisiin suojeluohjelmiin tai muulla tavoin suojeltuihin alueisiin.

EU:n komissio on lopullisesti hyväksynyt kaikki Suomen esittämät luontodirektiivin mukaiset alueet eli SCI-alueet. SCI-alueitten lisäksi verkostoon kuuluu lintudirektiivin mukaisia erityisiä suojelualueita (SPA-alueet), jotka jäsenvaltiot ovat itse valinneet ja ilmoittaneet EU-komissiolle. Luontodirektiivin mukaisia SCI-alueita on 1 713. Niiden pinta-ala on n. 4,8 milj. hehtaaria eli n. 12,3 % Suomen pinta-alasta. Lintudirektiivin mukaisesti ilmoitettuja SPA-alueita on 468 ja niiden pinta-ala on 3,1 milj. hehtaaria. SCI- ja SPA-alueet ovat osin päällekäisiä.

Natura 2000-verkostoon kuuluvalla alueella on toteutettava suojelutavoitteita vastaava suojelu. Suojelua toteutetaan alueesta riippuen mm. luonnonsuojelulain, maa-aineslain ja metsälain mukaan. Joillakin Natura-alueilla maankäyttö on siis hyvin rajoitettua, mutta joillakin alueilla sallitaan esimerkiksi jokseenkin tavanomainen puuntuotanto. Suomen Natura 2000 verkostoon kuuluu kaikkiaan 1 875 aluetta ja verkoston pinta-ala on n. 5 milj. hehtaaria.

Luonnonsuojelulain nojalla voidaan yksityisten maille muodostaa maanomistajan hakemuksesta luonnonsuojelualueita ja perustaa luonnonmuistomerkkejä. Päätöksen tekee luonnonsuojelualueitten osalta alueellinen ympäristökeskus ja luonnonmuistomerkkien osalta asianomainen kunta. Somerolla perustettiin joitakin luonnonsuojelualueita jo 1950-luvulla ja luonnonmuistomerkkejä on rauhoitettu yli kaksikymmentä. 

Someron ympäristölautakunta julkaisi Tapio Tuomelan kuvaaman diasarjan Someron luontokohteista vuonna 1993 ja sitä täydennettiin 1995. Aika-ajoin tulee tarve kuvasarjan uusimiseen, sillä tilanne ei luonnonsuojelussakaan ole pysyvä. Perustetaan uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitetaan uusia luonnonmuistomerkkejä. Kaikki luonnonmuistomerkeiksi rauhoitettavat puut kuolevat aikanaan ja rauhoitus menettää merkityksensä. Myös Euroopan unioniin liittyminen ja Natura 2000- verkoston perustaminen aiheutti kuvasarjan uusimistarvetta. 

Uuden kuvasarjan kuvasi Manu Kärki pääasiassa vuonna 2004. Hän on kirjoittanut kuviin liittyvät tekstit käyttäen osittain aikaisemman kuvasarjan tekstiosuutta. Sittemmin kuvasarjaa ovat täydentäneet kesätyöntekijät Hannele Luoma ja Fanni Kurkikangas. Ilmakuvaukset mahdollisti Sauli Vainio lentokoneineen. Kalasääsken poikaset pesässään kuvasi poikasia rengastaessaan Pertti Saurola. 

Kuvasarjassa on Natura 2000-verkostoon kuuluvat somerolaiskohteet, yksityismaille perustetut luonnonsuojelualueet ja luonnonmuistomerkit, maisemallisesti arvokkaat kallioalueet ja seutukaavassa olevia luonnonsuojelu- tai muinaismuistokohteita. Kuvasarjaan sisältyy myös joitakin kuvaajan tiedossa olleita erikoisia luontokohteita, joita ei ole rauhoitettu luonnonmuistomerkeiksi.

Suurin osa kohteista on merkitty Salonseudun ympäristökartastoon, joka löytyy osoitteesta:www.lounaispaikka.fi

Ympäristönsuojelusihteeri Timo Klemelä